Kevääseen: lehtikaalilasagne

Lasagne bianca lehtikaalista ja kesäkurpitsasta

Voiko meren aaltoihin kyllästyä? Kun meri aina ja aina vaan humisee, aallot kumisevat rantakallioihin. Voiko kirkkaaseen aurinkoon väsyä? Kevään julmaan valoon, joka paljastaa kasvojen valkeuden, maiseman harmauden.

Meren aaltoja kuuntelin Commissario Montalbanossa, italialaisessa dekkarissa, joka sijoittuu Sisiliaan. Välimeren aallot kohisevat filmissä, aurinko räköttää jatkuvasti, sokaisee silmät. Montalbano syö jokaisessa jaksossa pastaa pari kertaa, yleensä rantaravintolassa, jonka omistajan hän tuntee. Pöydällä on vihreä lasipullo kivennäisvettä ja viinipullosta on yleensä juotu puolet. Arkilounas vaikuttaa sulavalta rauhalliselta sivistyneeltä.

Katsomassani jaksossa Montalbano saa myös kotiruokaa. Hänen tyttöystävänsä Livia laittaa jotain lasagnen näköistä ruokaa, mutta ruoan laatu ei ole kohtauksessa tärkein asia. Tärkeintä on se, että Montalbano hyväksyy Livian laittaman ruoan, kehuu sitä ensin hieman nyrpisteltyään. Rakastavaiset kisailevat ruoan äärellä: nyrpistely onkin pelkkää fuulaa; oikeasti ruoka on hyvää, herkullista – tai niin ainakin Montalbano väittää. 

Katsoja ei kuitenkaan tiedä, onko pasta juuri oikeanlaista. Ruokaa ei pääse maistamaan, ei haistamaan eikä se välity TV-ruudulta samanlaisena kuin meri ja aurinko, jotka voi tuntea ihollaan suolana ja poltteena.

Ruoka on parasta kun sen tekee itse. Pastaan ei kyllästy koskaan. Maissipasta on maukasta, jopa parempaa kuin vehnäpasta. Maissipasta kovettuu usein, jos sitä joutuu säilyttämään seuraavaan päivään keitettynä jääkaapissa. Maissipastaa on erimallisina vähemmän saatavilla kuin vehnäpastoja, joiden muotoja Italiassa on kymmeniä. Harvinaisia maissista ja riisistä valmistettua lasagnelevyjä löysin pienestä herkkukaupasta sattumalta. Olin jo pitkään haaveillut lasagnesta – ja sitä sain: La Rosa Pastificion lasagnelevyt tulivat luokseni töölöläisessä viinitarvikkeiden kaupassa, ceestashopissa (Töölöntorinkatu 5). 

La Rosa - maissista ja riisistä lasagnelevyt

http://www.ceestashop.fi/tuotteet/herkkutuotteet-%28ruoka-ja-juoma%29/pastat-riisit-ja-risotot/gluteiiniton-pasta/110203/

Lasagne tuo auringon harmaaseen kevääseen, kun talvi painaa niskassa. Lasagnea ei tarvitse tehdä tomaattikastikepohjaiseksi. Itse asiassa italialaisissa ruokablogeissa on paljon ohjeita lasagne biancasta eli valkoisesta lasagnesta. 

Erityisen suosittua vaikuttaa olevan nyt keväällä tehdä ruokaa erilaisista vihreistä lehdistä. Scarolalasagnen reseptin näin uutisvirrassa – etsin scarolaa sanakirjoistani ja netistä. Se on englanniksi escarole, ja suomeksi ehkä friseesalaatti tai endiivi, kuten google väittää. Koska suomalainen salaatti on varsinkin keväällä kasvihuoneessa kasvatettuna lötköä ja liian vaaleanvihreää, muunsin scarolalasagnen lehtikaalilasagneksi. Ja ah, valkoinen lehtikaalilasagne vei kielen mennessään.

Lasagneen ei kyllästy. Lasagne tuo meren aallot kotiin, jonka ikkunasta näkyy vielä hiukkasen lunta ja paljaat puut. Johon ei kuulu aaltojen taukoamaton loiske, jota alkaa olla jo ikävä. Aaltoja, joihin ei kyllästy.

Lehtikaalilasagnea, vihreää alkavaan kevääseen, kasvisruokaa paaston aikaan. Kevennystä ja vähennystä. Suuritöinen lasagne palkitsee: se antaa. 

Gnam gnam - valmista lehtikaalilasagnea

Lehtikaalilasagne

4 suurehkoa lasagnelevyä (maissiriisilasagne, esim. La Rosa)

200 g lehtikaalia

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

3 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua rosmariinia

6 dl valkokastiketta: 6 dl kermamaitoa ja 2 dl vaaleaa kastikesuurustetta (glut.)

1 tl valkopippurirouhetta valkokastikkeeseen

1 rkl kapriksia

3 dl juustoraastetta emmental-tyyppisestä juustosta

Keitä lasagnelevyt al dente –kypsiksi laakeassa kattilassa tai paistokasarissa suolatussa vedessä. La Rosa –pasticcerian lasagnelevyt tarvitsevat noin 10 minuuttia kypsyäkseen.

Huuhtele lehtikaalit. Keitä niitä 5 minuuttia. Valuta vesi ja laita kaalit jääkylmään veteen, jotta niiden vihreys säilyy kirkkaana. Puristele kaaleista vesi pois ja leikkaa ne pari senttiä leveiksi suikaleiksi.

Pilko sipulit pieniksi. Paista niitä, valkosipulin paloja ja yrttejä hetkinen pannulla. Lisää joukkoon kaalisuikaleet.

Kuori kesäkurpitsat ja leikkaa ne viipaleiksi.

Tee paksu valkokastike kerman ja maidon sekoituksesta. Mausta se valkopippurirouheella.

Valmista lasagne. Laita neliskulmaiseen vuokaan pohjalle ruokaöljyä. Laita alimmaiseksi levy lasagnea. Kokoa sen päälle kesäkurpitsaviipaleista kerros. Lisää päälle hieman paistettua lehtikaalia ja juustoraastetta. Valuta ¼ valkokastikkeesta kerroksen päälle. 

Lisää taas yksi lasaganelevy ja sen päälle loput kesäkurpitsaviipaleet. Lisää kaprikset tähän kerrokseen. Laita taas osa lehtikaaleista kesäkurpitsojen päälle. Hieman juustoraastetta ja ¼ valkokastikkeesta vihannesten päälle.

Lisää lasagnelevy, sen päälle loput kaaliseoksesta, melkein kaikki juustoraasteesta ja ¼ valkokastikkeesta.

Päällystä lasagnevuoka vielä yhdellä lasagnelevyllä, jonka päälle kaada loput valkokastikkeesta. Ripottele loput juustoraasteesta kastikkeen päälle.

Paista puolisen tuntia 200 asteessa.

Lehtilasagne valkokastike- ja juustoraastehunnussa uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Talvilomaa, kävelyruokaa: ruusukaalipennet

Helsinginkadun filharmonikot aloitti talviloman 14.2.2014 Helsingin työväenopiston juhlasalissa Einojuhani Rautavaaran viulukonsertolla, jonka solistina soitti Kari Olamaa. Viulukonsertto vie kuulijan erilaisiin tunnelmiin ihan kuin kävelyretkelläkin ollaan välillä metsässä, välillä pusketaan tuulta vasten meren rannalla, välillä hiekka ratisee kenkien alla, välillä saa liukastella vielä jäisissä paikoissa. Viulukonsertto on matka läpi rajattoman maailman, kuten säveltäjä itse on kuvannut teostaan teoksen partituurissa.

www.helsinginkadunfilharmonikot.net

Ystävänpäivän konsertin toisessa osassa kuultiin Modest Musorgskin Näyttelykuvia, joka sekin on kävelymusiikkia. Teoksen Promenade-osa, joka toistuu samalla teemalla eri soittimien tuottamana, marssittaa kävelijäänsä. Muissa osissa ollaan katsomassa leikkiviä lapsia, kananpoikia, katakombeja ja lopulta päästään Kiovan suurelle portille.

Talviloman kävelyretket – kun lunta ei ole, ei voi puhua hiihtolomasta eikä hiihtämisestä – vievät lomalaisen metsä-, meri-, järvi- ja jokimaisemiin, mutta myös mielen ja unen maisemiin. Unet vapauttavat työn orjuudesta, unissa pääsee tekemään uniennätyksiä vaikkapa nukkumisen määrässä. 

Aivot tyhjentyvät, valmistautuvat kevääseen. Ulkona on sumuista, unessa kirkasta.

Kävelyssä on meditatiivista voimaa; unessa on hiljaista sumun vauhtia.

Kävely tuo eteen fantasian arvoituksia kuin Einojuhani Rautavaaran viulukonsertto. Uni on pelkkää fantasiaa.

Ruusukaalipennet ovat myös fantasiaa: happaman ja makean yhdistelmää. Muistuma jostain joskus luetusta reseptistä, joka yhdisti parsakaalin, pastan ja rusinat, mutta jota ei löytynyt keittokirjakirjastosta.

Ruusukaalipennet kermaisuudessaan ja pekonisuudessaan antavat vauhtia kävelijälle, antavat hyvän unen uneksijalle. 

Ruusukaalipennet

200 g pieniä ruusukaaleja

140 g pekonia

3 valkosipulinkynttä

¼ habanerochilipalko

1 dl sultanrusinoita

2 dl ruokakermaa

1 dl parmesaaniraastetta

250 g pennejä

Puhdista ruusukaalit: poista uloimmat lehdet, jos ne ovat kuihtuneita, ja ruusukaalin kanta. Keitä ruusukaalit kypsiksi vähässä vedessä tai höyryssä.

Paista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Lisää pannulle pekonin joukkoon puolitetut valkosipulinkynnet ja habanerochilin palanen. Kun pekoni on rapeaa ja rasva on irronnut siitä, kaada pekoninpalat mausteineen lautaselle, jonka päällä on ainakin kolme arkkia talouspaperia. Anna rasvan imeytyä talouspaperiin.

Keitä sillä aikaa pennepasta al dente –kypsäksi väljässä vedessä, josta osa voi olla ruusukaalien keitin- tai höyrystysvettä.

Paahda rusinoita pekonipannulla pekoneista jääneessä rasvassa. Lisää joukkoon ruusukaalit ja valutetut pekonit.

Kaada kypsän ja valutetun pastan joukkoon ruusukaaliseos. Lisää joukkoon ruokakerma ja sekoita. Kuumenna. Lisää lopuksi parmesaaniraaste ja nauti ruoka kuumana heti.

 

  

Valentinuksen päivään: vitello tonnatoa ja designia

Vitello tonnato, rakkaudella valmistettu

Oi, ystävä, mistä tunnet sä rakkauden? Oi, ystävä, ystävä, miksi Suomessa vietetään ystävän päivää? Oi, ystävä. Suomalaisten on niin vaikea sanoa kokonaisen elämän muuttavaa rakastaa -verbiä, että siksi, oi, siksi me vietämme ystävän päivää. Oi, emme pysty rakkauden päivään – vai pystyisimmekö?

Ihanaan siirappiseen lempeyteen? Suudelmiin metron liukuportaissa? Vaaleanpunaisiin höyhentossuihin ja silkkiaamutakkiin Valentinuksen päivän aamiaisella? Afrodisiakkiseen osterilounaaseen, joka päättyy hunajaisiin viikunoihin? Hempeisiin runoihin? Pehmeisiin tyynyihin ja eteerisiin öljyihin? 

Oih, mitä romantiikkaa. Love is in the air… 

Sydänsuklaarasioita on jo – eivätkä ne ihan ystävän lahjoja ole. Kyllä vaan: sydänsuklaarasia vain rakastetulle.

Rakkaalle jotain sellaista, mistä rakas pitää kovasti – salarakkaalle vain salainen lentosuukko. Oikealle rakkaalle, mielitietylle designia, suomalaista muotoilua, vaikkapa koru! Ikuisen rakkauden merkki.

Anna Heinon Bubbles-sarjan rannekoru ja korvakorut

Design Anna Heinon mallistoissa on myös sydämiä lahjoitettavaksi. http://www.annaheino.fi/

Anna Heinon korusuunnittelussa yhdistyy moderni romantiikka ja käytännöllisyys. Hänen Bubbles-sarjansa rannekoru on nerokas. Rannekorun renkaissa on suora aukko, joka yhdistyy suorassa kulmassa viereisen renkaan samanlaiseen suoraan aukkoon. Rannekoru pysyy ranteessa ilman lukkoa, aivan kuin rakkauskin. Ei tarvita lukkoa, kun kaksi palaa sopii toisiinsa täydellisesti, kun ne täydentävät toisiaan.

Bubbles-sarjasta saa rakastettu kauniin hieman 1960-luvun henkisen stailin, vuoden 2014 henkeen eli hopeaisena. Sami Sykön mukaan olympialaiset ovat tuoneet hopean muotiin (HS 6.2.2014).

Sydämiä ranteeseen, korviin, kaulalle.Rakkautta rintaan. : http://www.annaheino.fi/albumi/rannekorut/1671470

Anna Heinon liike on Helsingissä Uudenmaankadulla. Se on pieni kivijalkakauppa, joiden kohtalosta on kovasti keskusteltu: Kuinka kunnianhimoisella yksityisyrittäjällä on varaa pitää ilman konkurssia kivijalkakauppaa? Kuinka verkkokauppa vie asiakkaat? Kuinka kaupunki muuttuu, jos kivijalkakaupat häviävät? Rakastetaan vähän lisää rohkeita kivijalkakauppojen pitäjiä ja käydään katsomassa ja ostamassa kaikenlaista kivaa. 

Firenzessä asuessani lähin ruokakauppani oli alkuun ihan tavallinen italialainen pikkuinen sekatavarakauppa, josta sai kaikkea pesuaineista ja vessapapereista juustoihin ja jogurttiin. Eräänä päivänä kivijalkakauppa oli muuttunut, vaikka kauppias oli pysynyt ihan samana ystävällisenä palvelualttiina ihmisenä. Kauppaan oli tullut herkkutiski. Sieltä ostin kotiin usein iltaherkuksi pienen annoksen vitello tonnatoa eli tonnikalakastikkeella maustettua vasikanpaistia. Aah, mikä iltapala, jota en ole koskaan, missään saanut yhtä hyvän makuisena. Se oli varmaankin kauppiaan itsensä valmistamaa. Aivan kuin Anna Heinon korut ovat hänen itsensä rakkaudella muotoiluun ja suunnitteluun valmistamia.

Vitello tonnatoa maistelin kerran Trattoria Sognossa Helsingissä. Se oli hyvää, mutta ei kivijalkakaupan veroista. Valentinuksen päivä ansaitsee rakkaudella valmistetun ruoan – ja se ruoka on vitello tonnato. Maku on jäljittelemätön kuten oikea rakkauskin.

Vitello tonnato sulaa kuin sydänsuklaa – ja makujälki pysyy. Vasikan pehmoinen valkoviinissä herkistetty maku antaa suloisen alun Valentinuksen illalliselle. All you need is love. Bubbles, bubbles, bubblelove, bubblelove. Love is all you need. 

Vitello tonnato eli vasikkaa tonnikalakastikkeessa

Paisti ja sen valmistus

1 kg vasikan paahtopaisti

½ litraa kuivaa, edullista valkoviiniä, esim. Barone Montalto Pinot Grigio

2 rkl oliiviöljyä

2 pestyä porkkanaa kuorineen

1 sipuli

5 laakerinlehteä

2 oksaa rosmariinia

2 – 3 oksaa timjamia

10 kokonaista mustapippuria

hyppysellinen suolaa

Kuivaa paisti esim. talouspaperilla. Laita paisti kevyesti öljyttyyn pataan. Lisää pataan vihannekset ja mausteet. Lopuksi sirottele paistin päälle pikkuriikkisen suolaa. 

Kaada ½ litraa valkoviiniä pataan niin, että paisti peittyy. Lisää tarvittaessa kylmää vettä.

Keitä paistia uunissa kannen alla 1 ½ - 2 tuntia miedossa uuninlämmössä, kaasu-uunissa 210 astetta, sähköuunissa 175 astetta.

Vasikanpaisti on keitetty valkoviinissä.

Nosta kuuma paisti pois liemestä ja siirrä se teräs- tai keramiikkakulhoon. Siivilöi keitinliemestä vihannekset ja yrtit pois. Kaada siivilöity liemi paistin päälle ja jäähdytä paisti liemessään. Jäähtymistä edistää se, että lasket tiskialtaaseen kylmää vettä ja annat astian paisteineen levätä kylmässä vesihauteessa noin tunnin.

Vasikanpaisti jäähtyy valkoviiniliemessä.

Majoneesitonnikalakastike

3 keltuaista

1 ½ - 2 dl auringonkukkaöljyä

1 – 2 tl dijoninsinappia

1 rkl sitruunanmehua

½ tl valkoviinietikkaa

100 g tonnikalaa (vedessä säilöttyä)

15 kaprismarjaa (suolaan säilöttyä, huuhtele suolat pois; suolaveteen säilöttyä, puristele kaprismarjat kuiviksi suolavedestä)

Capperi sotto sale eli kapriksia suolassa. Kapriksia suolaan säilöttynä saa esimerkiksi Italian herkut -verkkokaupasta.

Hiero keltuaiset ja sinappi toisiinsa pyöreäpohjaisessa kulhossa. Lisää seokseen tipoittain auringonkukkaöljyä. Vatkaa hyvin, jotta syntyy majoneesia. Lisää öljyä vähitellen samalla kun vatkaat. 

Kun majoneesi alkaa näyttää sopivan tukevalta ja väri on muuttunut vaaeammankeltaiseksi, lisää joukkoon sitruunanmehu ja vatkaa taas seosta. Lisää lopuksi pikkuriikkisen valkoviinetikkaa.

Pieni tonnikala murusiksi ja kaprikset puolikkaiksi. Sekoita tonnikala- ja kaprismurut majoneesiin. Älä lisää suolaa. Kapriksista ja tonnikalasta tulee kastikkeeseen tarpeeksi suolaa.

Alkuperäisessä reseptissä keltuaisiin sekoitetaan suoraan tonnikala ja kaprikset, lisäksi käytetään 6 sardellifilettä ja kaksi valkosipulin kynttä. Kastikkeeseen voi lisätä myös hieman vasikanpaistin keitinlientä. Alkuperäisessä reseptissä on hyvät kuvat ja video, jotka ohjaavat myös ei-italiantaitoista valmistamaan ruoan niin kuin se tehdään Piemontessa, josta vitello tonnato, vitel tonè, on kotoisin.

http://ricette.giallozafferano.it/Vitello-tonnato.html

Vitello tonnaton tarjoilu

Leikkaa vasikanpaisti ohuiksi viipaleiksi. Asettele ne kauniisti laakealle tarjoilulautaselle. Levitä majoneesitonnikalakastiketta päälle. Koristele muutaman kapriksen marjalla.

Tarjoile kylmänä alkuruokana, kuten italialaiset tekevät, tai kylmänä pääruokana vaikkapa keitettyjen perunoiden tai tonnikalan ja kapristen makuihin sopivan risoton kanssa.

Kevään vihreän parsan risottoa

Kevään vihreän parsan risotto

1 nippu vihreää parsaa

2 salottisipulia

2 dl carnaroliriisiä (pitkäjyväinen risottoriisi)

2 rkl oliiviöljyä

4 dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl voita

1 rkl grana padano –juustoa raasteena

suolaa maun mukaan, n. ½ tl

Kuori parsat ohuesti. Pilko ne noin sentin kahden viipaleiksi. Säästä parsannuput ruoan viimeistelyyn noin kolmen sentin mittaisina.

Pilko salottisipuli pieniksi. Kuullota salottisipulisilppua oliiviöljyssä. Lisää riisit kuullottumaan samaan öljyyn.

Kun riisit ovat muuttuneet läpikuultaviksi, lisää risottoon 2 dl valkoviiniä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä ja anna viinin imeytyä riisiin. Lisää viiniä taas 2 dl ja jatka samaan tapaan. Kun viini on imeytynyt, lisää vettä ja parsanpalat. Anna risoton tekeytyä hiljalleen. Kun neste on imeytynyt, lisää sitä. Älä käytä mitään valmisliemikuutioiden tai –fondien makuliemiä vaan luota parsan omaan makuun.

Kun riisit tuntuvat suussa al dente –kovuisilta tai hieman kovemmilta, lisää risottoon 1 rkl voita ja 1 rkl grana padano –juustoraastetta. Sekoita ja lisää risoton päälle parsannuput. Lisää tilkkanen vettä tai viiniä ja kypsytä risottoa vielä hetkinen kannen alle, jotta parsannuput kypsyvät mutta jäävät vielä rapeiksi ja kauniiksi. 

http://www.italianherkut.fi/fi/