Vihreää voimaa: Kolmen kaalin keitto

Kolmen kaalin keitto: lehtikaalia, parsakaalia, kukkakaalia.

Maarian päivänä (25.3.) maan pitäisi olla paljas, jotta kevät edistyisi kesäksi: ”Turhaan saa huhtikuussa kesää odottaa, ellei Maaria maata näytä.” Tänä vuonna näyttää siltä, että huhtikuussa saa odottaa kesää – kesä saattaa vaikka jo olla ovella.

Maarian päivä on myös kevätpäivän tasauksen pohjoinen juhla. Työväenopistoissa Maarian päivää juhlittiin Kevät-Maaria –juhlissa, joilla aikuisopiskelijat saatiin jaksamaan lukukauden loppuun asti työn ohessa sivistymistä ja yhteistä oppia. 

Tänä vuonna Helsingin työväenopiston 100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettiin yli 40 vuoden tauon jälkeen Kevät-Maaria. Juhlan merkiksi julisteeseen valittiin maariankämmekkä – suomalainen orkidea, kukka, joka kasvaa kosteikoissa ja niiden reunamilla. Vihreydessä sen hennon vaaleanpunainen kukkavarsi nousee uljaasti.

Grafiikka: Tommi Jäkkö; tuotanto: Helsingin työväenopisto

Kevät-Maaria –juhlassa elettiin perinteen ja uuden rinnastuksessa. Kuultiin ja laulettiin yleisön kanssa musiikkia, hauskaa ja humoristista, mutta myös ylevää. Runonlausunnastakin saatiin nauttia. Katsottiin juhlapuhujan työväenopiston historiaan koostama kuvasarja nykyisistä ja työväenopiston alkuaikojen opiskelijoista. 1920-luvun naisopiskelijoilla oli komeat lierihatut Suomenlinnan retkellä otetussa suuressa ryhmäkuvassa. 

Opiskelutoiminta ei nimittäin ollut vain vakavaa sivistystä vaan tärkeä osa yhteisöllisyyttä olivat yhteiset juhlat ja retket. Kokoonnuttiin yhteen viettämään yhdessä vähäistä vapaa-aikaa. Oltiin mutkattomasti yhdessä niin kuin työväenopiston vuoden 2014 Kevät-Maaria -juhlassakin.

Kevät-Maarian julisteen pohjaväri vihreä virittää odottamaan huhtikuuta, sitä vihreyttä, jota luonto toivottavasti pian alkaa tarjota. Vihreän voimaa antaa myös Kolmen kaalin keitto, joka sai alkunsa nepalilaisessa ravintolassa maistellusta vihreästä kasviskeitosta. Samanlaista ei syntynyt kuin ravintolassa, mutta Kolmen kaalin keitto on vahvaa ja voimistavaa, samalla kun se on kevyttä – siis aivan sopivaa kaalikeittodieettiin, jos joku bikinikaudesta jo haaveilee. Laihan valkokaalikeiton sijaan täyteläistä, runsasta kaalikeittoa. Rannallekin voi mennä sitten mutkattomasti yhdessä iloisesti laulellen. Tai opiskelemaan päivisin ja iltaisin itselleen uutta. 

Ennen vanhaan laulu oli opintopiirin alkamisen merkki: oppitunnit aloitettiin yhteislaululla vielä 1970-luvulla. Ehkäpä Kolmen kaalin keiton vihreällä voimalla voisi virittää laulunkin soimaan – ainakin keittiössä kokkaillessa.

Anna kaalien soida hyvin yhteen keitossa.  

Kolmen kaalin keitto

200 g lehtikaalia

200 g parsakaalia (300g:n parsakaali, josta on kantaosa leikattu pois)

200 g kukkakaalia

1 ½ kuivattua habaneropalkoa

3 valkosipulinkynttä

3 rkl oliiviöljyä

kiehuvaa vettä

basilikaa

ruohosipulia

Pese kaalit. Huuhtele siten, että kaaleihin ei jää hiekkaa.

Leikkaa lehtikaalit n. 3 senttiä leveiksi suikaleiksi. Paista suikaleita oliiviöljyssä siten, että lehtikaalit pehmenevät ja niiden väri muuttuu tummanvihreäksi. Lisää pannulle paistamisen aikana kuivatun habaneron palasia ja pilkotut valkosipulin kynnet.

Kun lehtikaalit vaikuttavat vielä rapeilta mutta niistä leviää kuitenkin kypsän tuoksua, kaada ne keittokattilaan paistettuine valkosipuleineen sekä habaneroineen. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja kaada vettä kattilaan siten, että kaalit peittyvät.

Lisää keittoon parsakaali ja kukkakaali pilkottuna kukiksi. Anna näiden vihannesten kypsyä höyryssä lehtikaalien päällä.

Kun parsa- j a kukkakaalien palat ovat pehmeitä, lisää siihen tuoreita basilikan lehtiä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. 

Jos keitto on kovin sakeaa, lisää kiehuvaa vettä.

Mausta keitto suolalla. Lisää lopuksi keittoon tuoretta ruohosipulia.

Nauti sellaisenaan alkuruokana tai leivän kanssa kevyenä pääruokana.

 

Alkupaloista salaatiksi: Signora Salvian salaatti

Ennen kuin kesä koittaa on monta juhlaa edessä: pääsiäinen, vappu, äitienpäivä, helatorstai, koulujen päätösjuhlat. Kun taas lumi peittää maan, niin mielen saa keväiseksi kevätjuhlilla, kevätajatuksilla, kevätruoilla. Salaatti on kevään ja kesän ruokaa, mutta se sopii myös pääsiäisen alle paastoruoaksi.

Signora Salvian salaatti on saanut vaikutteita perinteisestä Nizzan salaatista.

Juhlapöydät ovat runsaudensarvia. Samanlainen runsaudensarvi on Q-teatterin Kaspar Hauser -näytelmä. Kaspar Hauser on freneettinen ja kaoottinenkin kooste nykyajan ilmiöistä: työn nielusta, perhe-elämän vaatimuksista, ihmisen halun määrittelystä, musiikista, mutta erityisesti kielestä. 

Näytelmässä on kohtauksia, joissa toistetaan kuin yhteisöteatterin muuntuvissa kohtauksissa samoja lauseita, mutta aina uudessa patsaskontekstissa. Kielellä leikitellään – se listaa nykykielen ilmaisuja, on runsautta; joku voisi sanoa parhautta. Yksi nykykielen sanoja tuo parhauskin. Se tosin ei esiinny näytelmässä, mutta tykätä kylläkin vilahtaa loppukaneettina pitkälle ilmaisusarjalle, josta ei puutu aggressiota.

Näytelmän yllätykset eivät pääty. Jo näytelmän ja esityksen alku on poikkeuksellisen pysäyttävä. Näyttelijät tulevat yksitellen näyttämölle ja alkavat katsella yleisöä. Kääntyy ympäri tavanomainen katsomisasento. Lopussa kääntyy ympäri näytelmän aika. Soi Rauli Badding Somerjokea nostalgisesti. Näytelmän henkilöt polkevat kuntopyörää, ovat laskeutuneet mielensä ja tekojensa kaaoksesta nykyihmiselle harmonian tuovaan fyysisyyteen. Henkisyyttä ei ole; ihminen on eläin.

http://www.q-teatteri.fi/kaspar-hauser/

 

Näytelmässä on kaikki. Niin on Signora Salvian salaatissakin, jonka ainekset voisivat olla juhlapöydän erillisiä ruokia – ja niitä ne itse asiassa ovatkin: moneen kertaan keväisissä juhlapöydissä tarjottuja tuttuja alkupaloja. Nyt ne ovat salaatin aineksia: marinoidut perunat, paistetut kesäkurpitsat, hapanimelät paprikat.

Salaatissa on koko ateria, joka ei tarvitse muuta kuin jälkiruoan, jona kokeiltiin maukasta, luomuista, reilun kaupan jäätelöä, jossa ei ole tärkkelyssiirappia eli joka sopii siten vehnättömään elämään. Ben & Jerry’s vadelmasuklaajogurttijäätelö on arvokasta (7,99 e/ ½ l), mutta jos syö kerran puolessa jäätelöä, niin hankinta on hintansa arvoinen. Greek Style -lauseella markkinoitu tuote ei ole makea, vaan hieman hapan. Siinä on kevyt vadelman maku – kuin kotitekoisessa rahkajälkiruoassa. Isohkot suklaapalat antavat rapeudellaan pehmeälle vastasuutuntuman.

Ystävien salaatti-illallisella maisteltiin vielä ennen jälkiruokaa juustoja, joista suu sai ihanan kokemuksen suomalaisesta punahomeisesta PunaHeidistä: http://www.herkkujuustola.fi/product/punaheidi/

Salaatti-illallinen ja alkupalajuhla on runsaudensarvi. Bon Appetit.

Ystävien illallinen aluillaan.

Signora Salvian salaatti

neljälle

pieni kerä punasikuria eli punaista keräsalaattia

2 kerää makeaa friseesalaattia tai kerä friseesalaattia ja kerä lehtisalaattia

marinoituja perunoita

paistettuja kesäkurpitsoita

hapanimeliä paprikoita

1 kova kananmuna/ruokailija

200 g tonnikalaa öljyssä

muutama anjovis

vihreitä oliiveja

Kokoa salaatti: laita laakealle salaattilautaselle sekoitus salaatinlehtiä, jotka on revitty pienemmiksi. 

Asettele salaattisekoituksen päälle marinoituja perunoita, paistettuja kesäkurpitsoita ja hapanimeliä paprikoita. Laita salaattilautasen reunoille keitetyt kovat kananmunat pitkittäin puoliksi leikattuina. Asettele tonnikalapalaset kauniisti vihannesten päälle ja kananmunan puolikkaiden viereen.

Laita salaatin päälle vielä anjovisfileitä ja vihreitä oliiveja sekä mauksi että koristeiksi.

Kun ostat tonnikalaa, valitse sellainen merkki, joka ei lisää ylikalastusta eikä myöskään uhkaa delfiinejä. 

Perunat marinoituvat viinissä, salottisipulissa ja basilikassa.

Ranskalaiset marinoidut perunat

4 kiinteää, kovamaltoista perunaa, esim. Nicola

½ dl kuivaa valkoviiniä

1 salottisipuli

5 – 6 lehteä basilikaa

1 rkl oliiviöljyä

hyppysellinen suolaa

Keitä perunat lähes kypsiksi. Kuori ne kuumina ja viipaloi paksuiksi viipaleiksi siten, että viipaleet eivät murene.

Laita salaattikulhoon yksi kerros kuumia perunaviipaleita, niiden päälle salottisipulisilppua ja suolaa hippusen. Imeytä valkoviiniä perunoihin 1 rkl kerrallaan. Lisää päälle tuoreista basilikanlehdistä leikattua silppua. Lisää taas päälle kerros kuumia perunaviipaleita, valkoviiniä, salottisipulia, suolaa ja basilikaa.

Kun perunaviipaleet loppuvat, kaada lopuksi päälle hyvää oliiviöljyä.

Kääntele perunaviipaleita mausteliemessä niin, että ne kaikki saavat kasteen liemestä. Marinoi perunoita 2 – 3 tuntia liemessä.

 

Paprikat ovat makeita ja rapeita.

Hapanimelät paprikat

2 punaista paprikaa

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsamico-viinietikkaa

½ rkl sokeria

Pese paprikat. Pilko niiden liha suurehkoiksi kuutioiksi. Paista paprikanpaloja oliiviöljyssä siten, että niiden pinta hieman ruskettuu mutta ei pala.

Paprikat pannulla

Ota paprikat pois öljystä reikäkauhalla ja siirrä ne lepäämään hetkeksi. Jätä öljyt pannulle.

Laita samalle pannulle, jossa paistoit paprikat, balsamico. Kiehauta. Lisää sokeri ja sekoita. 

Sekoita paprikat öljyetikkasokerisekoitukseen ja paista niitä vielä pari minuuttia, jotta ne maustuvat.

Tarjoile lämpimänä tai kylmänä alkuruokana tai lisäkkeenä.

 

Paistetut kesäkurpitsat

½ - 1 kesäkurpitsaa

2 valkosipulinkynttä

10 lehteä tuoretta basilikaa

oliiviöljyä

Kuori kesäkurpitsat. Puolita ne. Leikkaa puolikkaat ohuiksi pitkiksi viipaleiksi.

Kuumenna pannussa oliiviöljyä kuumaksi. Paista kesäkurpitsaviipaleita kuumassa öljyssä. Lisää viipaleiden päälle valkosipulinkynsiä suurehkoina paloina. Paista siten, että valkosipuli ei pala.

Kun kesäkurpitsaviipaleet ovat molemmilta puolilta hieman ruskettuneet, nosta ne astiaan. Laita niiden päälle paistettuja valkosipulin palasia ja basilikasta leikattua silppua.

Paista seuraava kerros kesäkurpitsaviipaleita ja laita samaan astiaan samaan tapaan kuin edellisessä kerroksessakin.

Salaattiannos paistettuja kesäkurpitsoita. Juhlapöytään tarvitaan kolminkertainen määrä.

Paistetut kesäkurpitsat maistuvat niin kuumina, lämpiminä kuin kylminäkin alkuruokana tai lisäkkeenä.

Juurevaa: Kyssäkaaligratiini

On kuulemma siis kevät, en kävellyt Hakaniemen rantaan eikä minulle tarjottu salmiakkia vaan Hakaniemestä hain kyssäkaalia. Kevään vihreää, kovaa. Juuresta, vai onko kyssäkaali eli kaalirapi juures ollenkaan? Kaalien sukuun se kuuluu, mutta muistuttaa kovasti lanttua.

Kyssäkaaligratiinin värittää punajuuri, meiramikimppu terästää.

Kyssäkaalin maku on pehmoisen kirkas ja suutuntuma rapea. Kruununhakalaisessa saksalaisravintolassa Zinnkellerissä kyssäkaalia tarjottiin perinteisesti kermaisessa valkokastikkeessa paahdetun lohen ohessa. Hyvä vaihtoehto perunalle, mutta pitkän päivän paastonnut jäi hieman nälkäiseksi kevyen aterian jälkitilassa. Sinänsä Zinnkellerin muut annokset vaikuttavat olevan raskastakin raskaampiakin: on potkaa, bratvurstia, kermaa, kasleria, suupielistä valuvaa rasvaa monessa muodossaan. 

Vaan kyssäkaali oli niin hyvää, että siihen täytyy tutustua lähemmin, varsinkin kun on siis kuulemma kevät ja kymmenen astetta ulkona lämmintä. Krookukset eivät kuki vielä – muualla kuin Etelä-Ruotsin ystävän kuvissa. Mantelipuutkin kukkivat  - jossain Rooman korkeudella. Täällä pohjolassa merituulen tuiverruksessa kukkii pähkinäpensas, ah, tuo kevätnenän sulostuttaja.

EI kasva vielä salaatti pihapenkissä, kurkku maistuu vetiseltä kasvihuoneelta. On siis juuresten kulta-aika. Ne ovat säilyneet kellareissa ja kuopissa syksystä maaliskuuhun – ja kai niissä vielä jokunen vitamiinikin on jäljellä. Vahvoja makuja ainakin, jos ei muuta. 

Kyssäkaaligratiinissa on se perinteinen valkokastike, mutta joukossa on fetaa suolastukseksi ja piristeeksi. Joukossa on myös punajuurta, palsternakkaa – ja kevään vihreää ihmettä: tuoretta meiramia, jolla voi maustaa muutakin kuin laskiaisen hernesoppaa. Meiramin aromaattinen tuoksu herättää kevään mieleenkin. 

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan. Sinä tarjosit vain salmiakkia. Minä panin peliin koko elämän.

Ai, niinkö? No, en ihan koko elämää. Sitäpaitsi sä et tarjonnut salmiakkia vaan kebabin. Nyt mä tarjoan kyssäkaalia.

Ruskeapilkkuisesta pilkottaa punajuuri. Rapsakka kyssäkaali on suloisessa kasteessa.

Kyssäkaaligratiini

300 g kyssäkaalia eli puolet keskikokoisesta kyssäkaalista

100 g palsternakkaa eli puolet keskikokoisesta palsternakasta

4 pientä keitettyä punajuurta

6 – 8 oksaa tuoretta meiramia

1 tl mustapippurirouhetta

1 rkl rypsiöljyä

4 dl rasvatonta maitoa

1 dl vaaleaa kastikesuurustetta (glut.)

1 dl parmesaaniraastetta

100 g fetajuustoa

Kuori kyssäkaali ja palsternakka. Pilko ne kuutioiksi. Pilko samoin keitetyt punajuuret kuutioiksi.

Kuullota ensin 5 – 10 minuuttia kyssäkaali- ja palsternakkakuutioita ruokaöljyssä. Lisää lopuksi punajuurikuutiot.

Tee sillä aikaa valmiiksi gratiinikastike. Kiehauta maito ja sekoita siihen suuruste. Lisää parmesaaniraaste. Murustele haarukalla fetajuuston palanen ja lisää murut kastikkeeseen.

Laita uunivuokaan ensin yksi kerros juuresseosta. Leikkaa sen päälle puolet meiramin oksista silpuksi. Ripottele päälle mustapippurirouhetta. Jos pidät suolaisesta, ripottele hyppysellinen suolaa, mutta muista, että fetajuusto on hyvin suolaista.

Kaada loput juuresseoksesta vuokaan. Laita vuoan päälle meiramisilppua. Päällystä vuoka gratiinikastikkeella.

Paista uunissa ½ tuntia siten, että gratiinin pinta näyttää kauniilta eli ruskeapilkulliselta.

Nauti sellaisenaan kasvissyöjän ateriana tai paista lisäksi esimerkiksi bratvursteja tai muita maukkaita makkaroita.