Juurevaa: Kyssäkaaligratiini

On kuulemma siis kevät, en kävellyt Hakaniemen rantaan eikä minulle tarjottu salmiakkia vaan Hakaniemestä hain kyssäkaalia. Kevään vihreää, kovaa. Juuresta, vai onko kyssäkaali eli kaalirapi juures ollenkaan? Kaalien sukuun se kuuluu, mutta muistuttaa kovasti lanttua.

Kyssäkaaligratiinin värittää punajuuri, meiramikimppu terästää.

Kyssäkaalin maku on pehmoisen kirkas ja suutuntuma rapea. Kruununhakalaisessa saksalaisravintolassa Zinnkellerissä kyssäkaalia tarjottiin perinteisesti kermaisessa valkokastikkeessa paahdetun lohen ohessa. Hyvä vaihtoehto perunalle, mutta pitkän päivän paastonnut jäi hieman nälkäiseksi kevyen aterian jälkitilassa. Sinänsä Zinnkellerin muut annokset vaikuttavat olevan raskastakin raskaampiakin: on potkaa, bratvurstia, kermaa, kasleria, suupielistä valuvaa rasvaa monessa muodossaan. 

Vaan kyssäkaali oli niin hyvää, että siihen täytyy tutustua lähemmin, varsinkin kun on siis kuulemma kevät ja kymmenen astetta ulkona lämmintä. Krookukset eivät kuki vielä – muualla kuin Etelä-Ruotsin ystävän kuvissa. Mantelipuutkin kukkivat  - jossain Rooman korkeudella. Täällä pohjolassa merituulen tuiverruksessa kukkii pähkinäpensas, ah, tuo kevätnenän sulostuttaja.

EI kasva vielä salaatti pihapenkissä, kurkku maistuu vetiseltä kasvihuoneelta. On siis juuresten kulta-aika. Ne ovat säilyneet kellareissa ja kuopissa syksystä maaliskuuhun – ja kai niissä vielä jokunen vitamiinikin on jäljellä. Vahvoja makuja ainakin, jos ei muuta. 

Kyssäkaaligratiinissa on se perinteinen valkokastike, mutta joukossa on fetaa suolastukseksi ja piristeeksi. Joukossa on myös punajuurta, palsternakkaa – ja kevään vihreää ihmettä: tuoretta meiramia, jolla voi maustaa muutakin kuin laskiaisen hernesoppaa. Meiramin aromaattinen tuoksu herättää kevään mieleenkin. 

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaan. Sinä tarjosit vain salmiakkia. Minä panin peliin koko elämän.

Ai, niinkö? No, en ihan koko elämää. Sitäpaitsi sä et tarjonnut salmiakkia vaan kebabin. Nyt mä tarjoan kyssäkaalia.

Ruskeapilkkuisesta pilkottaa punajuuri. Rapsakka kyssäkaali on suloisessa kasteessa.

Kyssäkaaligratiini

300 g kyssäkaalia eli puolet keskikokoisesta kyssäkaalista

100 g palsternakkaa eli puolet keskikokoisesta palsternakasta

4 pientä keitettyä punajuurta

6 – 8 oksaa tuoretta meiramia

1 tl mustapippurirouhetta

1 rkl rypsiöljyä

4 dl rasvatonta maitoa

1 dl vaaleaa kastikesuurustetta (glut.)

1 dl parmesaaniraastetta

100 g fetajuustoa

Kuori kyssäkaali ja palsternakka. Pilko ne kuutioiksi. Pilko samoin keitetyt punajuuret kuutioiksi.

Kuullota ensin 5 – 10 minuuttia kyssäkaali- ja palsternakkakuutioita ruokaöljyssä. Lisää lopuksi punajuurikuutiot.

Tee sillä aikaa valmiiksi gratiinikastike. Kiehauta maito ja sekoita siihen suuruste. Lisää parmesaaniraaste. Murustele haarukalla fetajuuston palanen ja lisää murut kastikkeeseen.

Laita uunivuokaan ensin yksi kerros juuresseosta. Leikkaa sen päälle puolet meiramin oksista silpuksi. Ripottele päälle mustapippurirouhetta. Jos pidät suolaisesta, ripottele hyppysellinen suolaa, mutta muista, että fetajuusto on hyvin suolaista.

Kaada loput juuresseoksesta vuokaan. Laita vuoan päälle meiramisilppua. Päällystä vuoka gratiinikastikkeella.

Paista uunissa ½ tuntia siten, että gratiinin pinta näyttää kauniilta eli ruskeapilkulliselta.

Nauti sellaisenaan kasvissyöjän ateriana tai paista lisäksi esimerkiksi bratvursteja tai muita maukkaita makkaroita.