Syyskuun kurpitsaborssi ja tyhjä tuoli odottavat syöjää. |
Syyskuun ensimmäinen ja kesäinen ukkonen. Sadepäivä ja
sitten aurinkoa. Samat ainekset ovat kasvattaneet makeat juurekset satokauden
suloksi.
Kurpitsaborssi niin kuin sen alkuperäinen versiokin borssi
on suuritöinen keitto. Miksi ihmeessä käyttää aikaansa keiton valmistamiseen,
kun sen saisi teollisesti tehtynäkin? Miksi kokata?
Varsinkin yksin asuvista ihmisistä yleensä kerrotaan, että heidän
jääkaapissaan on vain valo. Kokkaajalle taas valon tuovat ruoka-aineet. Ne,
joista näkee, mitä ne ovat – eikä tarvitse arvailla tai tihrustaa
tuoteselosteesta, mitä ruokaan on piilotettu. Siksi on kiva kokata: tietää mitä
syö. Kun kuitenkin itse on sitä, mitä syö.
Jotkut tekevät intohimoisesti käsitöitä. Niistä jää jälki.
Ne jäävät kaappeihin kierrätettäviksi. Ruoka, jonka käsin tekee, häviää luonnon
kiertokulkuun. Ei jää jälkeä kotiin, saattaa jäädä jälki omalle vyötärölle,
mutta senkin kantaa itse mukanaan. Kenenkään toisen ei tarvitse kantaa
jälkeäni, jos vain muuten pidän hiilijalanjäljen pienenä.
Käsityöt jäävät elämään: lapsena tehdyt esineet, esiliinat,
patalaput näkyvät kodin kerrostumina. Vielä vanhuksenakin jostain kaapin pohjalta
kuoriutuu esiin epäonnistunut sukantekele tai kesken jäänyt pusero. Joskus äiti
tai isä on armeliaasti saattanut kesken jääneen valmiiksi, joskus kukaan ei ole
raaskinut heittää pois muotopuolta.
Pilalle mennyt ruoka, se epäonnistunut keitos on heitetty
menemään eikä kukaan muistele sitä vaan sitä herkkua, joka epäonnisen
harjoittelukerran jälkeen syntyi. Tai kyllä tietenkin jotkut muistelevat… ne,
jotka muutenkin vanhoja kaivelevat. Omat epäonnen keitokset voi kääntää
voitokseen: harjoitteluahan ne olivat. Ja ruokablogisti kirjoittaa epäonnestaan
varoituksen sanan toisille kokeilijoille: varo, sokeri palaa helposti pohjaan.
Sokerina pohjalla on kuitenkin uusi ruoka, joka on vanhan
muunnos kuin kurpitsaborssikin. Se on perinteistä borssia makeampi ja hieman
tulisempi. Pienen pikanttiuden siihen antaa pippuripaprika.
Kurpitsaborssi – syksyn suloista makeutta. Työn iloa
raastamisessa. Käden taitoa. Ja jälki jää vain vyötärölle, jos sinnekään.
Punajuurista tosin jää jälkiä keittiöön, mutta rätti jäljettömiin punajäljet
vie. Auringon kuivattamisssa käsissä punajuuren jälki näkyy ja häviää pesuveden
mukana viemäriin. Sinne minne lopulta suun sulokin.
Kurpitsaborssi
4 keitettyä punajuurta
700 g myskikurpitsaa
2 pientä sipulia/ 1 iso sipuli
2 isoa porkkanaa
1 kirpeä omena, esim. Granny Smith
1 - 2 dl punaviiniä
1 pippuripaprika eli punainen chilipalko
timjamia, noin 10 oksaa ruukusta
lehtipersiljaa
mustapippuri rouheena
suolaa maun mukaan, noin 3 tl
savukinkkua
Borssin päälle
paahdettuja kantarelleja ja mozzarellakuutioita/vuohenjuustokuutioita
Raasta kaikki juurekset ja vihannekset. Pilko sipuli ja
pippuripaprika pieniksi.
Paista ensin hyvässä ruokaöljyssä sipuli ja pippuripaprika
siten, että ne eivät pala. Lisää pannulle punajuuriraaste sipulien ja
pippuripaprikapalasten sekaan. Kääntele punajuuriraastetta niin, että se alkaa
tuoksua paistetulta. Kaada seos keittokattilaan. Huuhtele pannu kuumalla
vedellä ja lisää vesi kattilaan. Laita kattila hiljaiselle tulelle.
Paista sitten kaikki muut raasteet pannulla ja lisää ne
borssiin. Lisää borssiin tuoreen timjamin oksia antamaan makua sekä
mustapippuria. Lisää keittoon punaviini. Anna kiehahtaa. Lisää lopuksi kiehuvaa
vettä niin, että vihannekset peittyvät.
Anna borssin hautua hiljalleen 1 – 2 tuntia. Paista lopuksi
savukinkkukuutiot ja lisää ne keittoon. Lisää samoin tuoretta lehtipersiljaa.
Borssi säilyy hyvin, jos laitat siihen kunnolla suolaa. Sen
voi myös pakastaa.
Kun tarjoilet borssin, paista sen pinnalle kantarelleja tai
muita kauden sieniä. Paahda sienet kuiviksi pannulla. Älä lisää niiden joukkoon
kermaa tai muutakaan nestettä. Anna sienten kuivua rasvassa. Jos haluat, niin
huuhtele pannu sienten jälkeen kuumalla vedellä ja ota sieniliemi talteen
seuraavia ruokia varten.
Sekoita borssin joukkoon tai pinnalle mozzarella- tai vuohenjuustokuutioita sekä koristele lehtipersiljalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti