Turuilla ja toreilla: granaattiomenarisotto

Granaattiomenat ja vielä tarjouksessa. Mitä ihmettä? No, Stockan hulluilla päivillä on tarjolla kaikenlaista hullua ja hyvää, jotain sellaista, mitä ei ihan joka päivä tule ostaneeksi. Herkkusuu pääsee hamstraamaan. Hulluista päivistä on jo aikaa, mutta granaattiomenat säilyvät jääkaapissa.

Granaattiomenat - vaalea versio tummanpunaisena hehkuvasta karvaanmakeasta herkusta.

Samassa kaapissa säilyvät silakkamarkkinoiden antimet: oikeat kotkalaiset silakat, tosin kauppias olikin Malmilta. Kalamarkkinoiden romanttinen myrskyjen, tuulten ja tuiskujen läpi tunkema tunnelma rapisi saman tien. Silakat olivat kyllä hyviä -ja etikkalohikin maistui siiklien seurassa.

Silakkamarkkinoiden ja kalakauppiaiden saalista.

Granaattiomena on kuin pikkuinen pommi, sen sisällä on siemeniä kuin hauleja, mutta siemenet ovat maukkaan karvaita, mehukkaita. 

Kotkalaista makua on myös Jari Järvelän romaanissa Tyttö ja pommi. Siinä seikkaillaan Kotkan kaduilla, rannoilla, merimuseon katolla ja autioissa taloissa graffitien ja maalarien perässä. Romaani imaisee mukaan kuin granaattiomenan siemen. Granaattiomenan mehulla voisi melkein maalata graffitia – niin punaista se on. Niin paljon väri antaa voimaa jo harmaaksi muuttuneeseen maisemaan. Romaani vie graffitivärien ja väkivallan maailmaan – siksi pommi.

Granaattiomena taas vie rakkauden maailmaan: se on Afroditen hedelmä. Etelä-Euroopassa on granaattiomenoiden aika: niistä tehdään hilloa. Venäläisistä kaupoista saa granaattiomenamehua, joka kipristelee kielellä. Ensimmäisen granaattiomenani söin Tbilisissä, nykyisessä Georgiassa, silloisessa Gruusiassa. Tori oli suuri katettu halli, jonka erikoiset antimet, eteläiset hedelmät ja mausteet pohjoisen asukkaalle jäivät mieleen. 

Italiasta on peräisin granaattiomenarisotto. Ei ihan tavanomainen risotto, mutta maukas: happaman makea ja voinen. Sopivaa syysiltojen valottomuuteen.

Granaattiomenarisotto: ruskeaa ja vaaleanpunaista Suomessa, roseviinistä valmistettuna vaaleanpunaista ja siemenetkin tummanpunaisia Italiassa.

Granaattiomenarisotto

2 - 4:lle 

 

2 granaattiomenaa

1 purjo

1 salottisipuli

1 ½ dl carnaroli-riisiä

50 g voita

1 rkl auringonkukka- tai oliiviöljyä

2 dl karpalo-rypälemehua, johon on sekoitettu 1 rkl balsamiviinietikkaa tai  2 dl rose-viiniä

½ - 1 l kasvislientä

Halkaise granaattiomenat ja poista niistä siemenet. Ota siemenet talteen ja heitä kuoret pois.

Pilko purjo isoiksi paloiksi ja salottisipuli pienemmiksi. Pehmitä sipulit voin ja öljyn sekoituksessa. Keitä muutama minuutti. Soseuta sipulit voihin sauvasekoittimella kermamaiseksi soseeksi.

Laita risottokattilaan hiukan öljyä. Freesaa riisit kuumassa öljyssä ja kaada kattilaan mehuetikkaseos tai roseviini. Anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää joukkoon sipulivoiseos. Kun riisi kuivuu, lisää joukkoon aika desilitra kerrallaan kasvislientä.

Soseuta sillä aikaa granaattiomenien siemenet mehuksi sauvasekoittimella. Säästä puolikkaan granaattiomenan siemenet tarjoiluun.

Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon granaattiomenamehu. Jos haluat, mukaan voi lisätä vielä nokareen voita, mutta ei juustoa, jotta herkät maut eivät peity voimakkaan juuston alle.

Tarjoile kuumana. Lisää jokaisen annoksen päälle granaattiomenan siemeniä.

Pihlajanmarjat punaisia kuin kypsien granaattiomenien siemenet.